Tahdon kiittää niistä kaikista yhteydenotoista, joita olen saanut tämän puolen vuoden aikana. Olen saanut kuulla vastaavia kokemuksia, joista kirjoitin. Parasta on ollut saada tietää, että kirjasta on ollut apua näiden asioiden käsittelemisessä. Monet kertoivat, että ovat miettineet omaa suhtautumistaan tyttäriinsä, siskoihinsa ja äitiinsä. Myös synnyttämättömien naisten kokema kohtalo sukujuhlissa ja työpaikalla on herättänyt keskustelua. On kysytty minulta sitäkin, että miksi näin ahdistavan kirjan kirjoitin. Vastasin että juuri siksi!
Usein kuulee naisten moittivan miehiä siitä, että nämä eivät arvosta meitä naisia. Sellaisia miehiä valitettavasti löytyy, mutta mutta myös sellaisia jotka arvostavat ja kunnioittavat. Minusta on anteeksiantamattomampaa jos me naiset emme tue ja kannusta toisiamme. Miksi sitten vaadimme sitä ensin miehiltä?
Toisen kunnioittaminen ei ole vaikeaa, koska sehän on asenne, jonka itse valitset. Se alkaa siitä, miten suhtaudumme äitiimme, mahdollisiin siskoihimme tai tyttäriimme. Joskus ei saa vastakaikua omiin pyrkimyksiin, mutta kun toimii oikein omalta puoleltaan, niin silloin on helpompi elää itsensä kanssa. Vain siihen voi vaikuttaa. Ketään emme voi pakottaa tuntemaan niinkuin me tunnemme, mutta voimme yrittää katsoa asiaa hänen kannaltaan.
On ollut surullista kuulla äideistä, jotka eivät ole kuolinvuoteellaankaan heltyneet ja äideistä ja tyttäristä jotka eivät ole puhuneet toisilleen sanaakaan yli kymmeneen vuoteen. Syyt ovat varmasti moninaiset ja ulkopuolisena sisäisistä negatiivisista synergioista tietämättömänä on turha mennä ketään neuvomaan, mitä pitäisi tehdä.
Mutta olen kuullut myös siitä, miten välit ovat korjaantuneet. Se vaatii enemmän tahtoa ja uskallusta kuin vihanpito. Vaikka olisi itse kokenut vääryyttä omalta äidiltään, niin kierre kannattaa katkaista oman tyttären kohdalla. Näin monet lukijat kertoivat tehneensä. Sain myös pyynnön päivittää blogia useammin ja sen lupaan tehdä. En ole facebookissa ja tämä blogin pitäminenkin arvelutti. Kiitos tyttärelleni, joka on opastanut minua blogin saloihin ja ottanut minusta esillä olevat kuvat. Olen päivittänyt myös yhteystietoni sillä avioiduin syyskuussa ja otin puolisoni nimen. Jatkossa kirjoitan siis Vaakanaisena.
Mukavaa talven odotusta kaikille:)
Kanerva Vaakanainen
Usein kuulee naisten moittivan miehiä siitä, että nämä eivät arvosta meitä naisia. Sellaisia miehiä valitettavasti löytyy, mutta mutta myös sellaisia jotka arvostavat ja kunnioittavat. Minusta on anteeksiantamattomampaa jos me naiset emme tue ja kannusta toisiamme. Miksi sitten vaadimme sitä ensin miehiltä?
Toisen kunnioittaminen ei ole vaikeaa, koska sehän on asenne, jonka itse valitset. Se alkaa siitä, miten suhtaudumme äitiimme, mahdollisiin siskoihimme tai tyttäriimme. Joskus ei saa vastakaikua omiin pyrkimyksiin, mutta kun toimii oikein omalta puoleltaan, niin silloin on helpompi elää itsensä kanssa. Vain siihen voi vaikuttaa. Ketään emme voi pakottaa tuntemaan niinkuin me tunnemme, mutta voimme yrittää katsoa asiaa hänen kannaltaan.
On ollut surullista kuulla äideistä, jotka eivät ole kuolinvuoteellaankaan heltyneet ja äideistä ja tyttäristä jotka eivät ole puhuneet toisilleen sanaakaan yli kymmeneen vuoteen. Syyt ovat varmasti moninaiset ja ulkopuolisena sisäisistä negatiivisista synergioista tietämättömänä on turha mennä ketään neuvomaan, mitä pitäisi tehdä.
Mutta olen kuullut myös siitä, miten välit ovat korjaantuneet. Se vaatii enemmän tahtoa ja uskallusta kuin vihanpito. Vaikka olisi itse kokenut vääryyttä omalta äidiltään, niin kierre kannattaa katkaista oman tyttären kohdalla. Näin monet lukijat kertoivat tehneensä. Sain myös pyynnön päivittää blogia useammin ja sen lupaan tehdä. En ole facebookissa ja tämä blogin pitäminenkin arvelutti. Kiitos tyttärelleni, joka on opastanut minua blogin saloihin ja ottanut minusta esillä olevat kuvat. Olen päivittänyt myös yhteystietoni sillä avioiduin syyskuussa ja otin puolisoni nimen. Jatkossa kirjoitan siis Vaakanaisena.
Mukavaa talven odotusta kaikille:)
Kanerva Vaakanainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti