Kirjallisuus on ollut minulle enemmän tapa ja tottumus kuin harrastus. Kuvataide ja musiikki ovat myös osa sielunelämääni.
Jos nämä kolme otettaisiin pois minusta, niin jäljelle jäisi H2O.
Lapsuudessa pitää olla myös tylsiä hetkiä, jotta luovuus heräisi. Sain elää onnellisen lapsuuden ilman viriketerroria. Koin myös monipuolisia taide-elämyksiä. Muistan kuulleeni 4-vuotiaana ensimmäisen kerran Yön kuningattaren aarian (Mozartin Taikahuilu) ja se teki minuun voimakkaan vaikutuksen. Isäni vei minua ja sisaruksiani usein taidenäyttelyihin. Öljyväri- ja hiilitöistä innostuin taidelukiossa. Viisikoiden jälkeen 8-vuotiaana sain käsiini Juhani Ahon Rautatien, jonka kautta minulle avautui vähitellen suomalainen kirjallisuus. Anni Swanin kootut kertomukset ovat minulle erityisen rakkaita. Yläasteikäisenä olin koukussa Mika Waltarin teoksiin, erityisesti Turms kuolemattomaan. Lukioikäisenä luin Eeva Joenpeltoa, Eeva Tikkaa ja Leena Landeria. Ulkomaisista kirjailijoista voisin mainita venäläisten kirjailijoiden klassikot ja Kurt Vonnegutin kaikki teokset. Kurt Vonnegutin kirjat ovat ajankohtaisempia kuin koskaan!
Luen kaikkia mahdollisia kirjoja, joita käsiini saan. Tällä hetkellä myös ranskalaisten ja eteläamerikkalaisten kirjailijoiden kirjat ovat olleet listallani. Lukemaan kannustaminen on vanhemmuuden yksi hienoimmista asioista. Lukeva lapsi on kauneimpia näkyjä. Aina kun näen lukevan lapsen, niin ajattelen, että tuo lapsi pelastuu. Olen iloinen että myös omat lapseni ovat löytäneet lukemisen ilon.
Lievästi luki-ja kirjoitushäiriöisenä on ollut iso kynnys kirjoittaa jotain julkaisukelpoista. Novellini kertovat tavallisista ihmisistä tavallisen elämänsä parissa. Huumori voi pelastaa paljon silloin kun elämässä tulee vastaan pattitilanteita. Toivon, että nämä tarinat voivat ilahduttaa ja herättää ajatuksia. En yritä muuttaa maailmaa, vaan näyttää siitä pieniä välähdyksiä.
Toivotan hyviä hetkiä kirjani parissa.
Kanerva Vaakanainen
